Elokuva “The Widow Jones” vuodelta 1901 on kiehtova esimerkki varhaisen elokuvan kehityksestä ja sen kyvystä heijastaa aikansa yhteiskunnallisia kysymyksiä. Tämän Georges Méliès’n ohjaaman lyhyen mykkäelokuvan tarina keskittyy lesken kohtaloon, joka joutuu kamppailemaan rakkauden ja avioliiton muodollisuuksien kanssa. “The Widow Jones” on tärkeä teos elokuvahistorian kannalta, sillä se esittelee tyypillisiä melodraamattisen kerrontatavan piirteitä ja kuvaa aikakauden yleistyneitä uskomuksia avioliitosta ja naisten asemasta.
Juoni ja hahmot:
Elokuva seuraa leski Mrs. Jonesin tarinaa, jonka miehen kuoleman jälkeen hän joutuu miettimään uudelleen paikkaansa yhteiskunnassa. Hänen ystävänsä ja ihailijansa Mr. Smith ehdottaa avioliittoa, mutta leski on aluksi epäileväinen. Lesken veljenpoika, joka ilmeisesti pyrkii manipuloimaan häntä omiin etuihinsa, esittää myös ehdokkuuttaan lesken aviomieheksi.
Melliès käyttää elokuvan visuaalisia keinoja luodakseen komedian ja tragedian sekoitusta. Hänen kuvauksensa ovat tyypillisiä aikansa tavalle: näyttävät ja suoraviivaiset, mutta silti täynnä ekspressiivistä elekieleä ja ironista huumoria. Leski Jones esitetään vahvana naisena, joka taistelee omista oikeuksistaan ja pyrkii itsenäiseen elämään.
Teemat ja yhteiskunnallinen konteksti:
“The Widow Jones” heijastaa 1900-luvun alun yleisiä käsityksiä avioliitosta ja naisten asemasta. Elokuva tutkii lesken kokemia vaikeuksia, jotka liittyvät hänen uuteen sosiaaliseen asemaansa ja miehen kuoleman jälkeisessä maailmassa.
Lesken veljenpojan rooli korostaa aikakauden uskomuksia siitä, että naiset tarvitsivat miesten suojelusta ja ohjauksesta. Elokuvan loputtua leski valitsee Mr. Smithin, mikä ehkä heijastaa yleisiä arvoja, jotka suosivat perinteistä avioliittoa.
Tuotanto ja tekniikka:
Tekninen ominaisuus | Tiedot |
---|---|
Ohjaaja | Georges Méliès |
Tuotantovuosi | 1901 |
Kesto | Noin 2 minuuttia |
Kuvaustekniikka | Varhainen mustavalkoinen kinemagrafialla tehty kuvaus |
Méliès’n “The Widow Jones” on kuvattu varhaisilla kinemagrafilaitteilla ja esittää tyypillisiä ominaisuuksia aikakauden lyhyistä mykkäelokuvista. Kuva-ajatuksen nopeuden vaihteluja käytetään luomaan komediavaikutusta ja korostamaan hahmojen tunteita. Musiikki oli tärkeä osa tuolloisia elokuvia, mutta valitettavasti alkuperäinen sävellys “The Widow Jonesiin” on kadonnut.
Loppusanat:
Vaikka “The Widow Jones” onkin varsin lyhyt ja yksinkertainen teos, se tarjoaa arvokasta näkökulmaa varhaisen elokuvan kehitykseen ja yhteiskunnallisten normejen heijastamiseen. Elokuvan komediallinen sävy ja ironinen ottelu perinteisten avioliitto- ja sukupuolikäsitysten kanssa tekevät siitä kiinnostavan katselukokemuksen, joka myös herättää pohtimaan naisen asemaa yhteiskunnassa silloin ja nyt.